sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Arkitodellisuus kauas jää


Työni on tällä hetkellä ihanaa vaihtelua arkeen. Huolet ja asioista murehtiminen jäävät työhuoneeni ulkopuolelle, kun sisällä odottaa väriterapiaa ja romantiikkaa. Yhdellä seinällä on valmiita teoksia jo mukava määrä, vaikka tekemistä vielä piisaakin ennen kun näyttelykokonaisuus on valmis. Aikaa on toivon mukaan tarpeeksi jäljellä, vaikka nälkä kasvaa syödessä. Suunnitelmat elävät, ja ideoin uusia teoksia, mutta kun työskentelen vain kaksi päivää viikossa, on pakko ottaa realiteetit huomioon ja priorisoida oleelliseen.

Samalla jännittää, miten tämä uusi pariskuntasarja otetaan vastaan. Olen pyrkinyt pois valokuvamaisuudesta ja koen, että nämä kukkaniityt ovat auttaneet siinä tavoitteessa. Harmaata olen yrittänyt välttää, ja ei sitä muualla olekaan kuin miehen lakanassa. Aluksi ajattelin, että välttäisin myös puhtaan valkoista, mutta salakavalasti se tuli taas näihinkin, ensin pienesti sinne tänne ja sitten muutamaan teokseen jopa hallitsevaksi väriksi. Valkoisesta minun on näemmä turha pyrkiä eroon. Kaikilla on omia maneereja, vaikka niitä kuinka yrittäisikin ravistaa pois.

Ennen joulua ehdin työskennellä enää kolme kokonaista päivää, ja sitten onkin vuosi paketissa. Ei hassumpi vuosi tämä 2017, syntyi polvihousupoikia ja pariskuntia kukkaniityillä. Kesällä tein maalauksen, jossa kaksi poikaa juoksevat rannalla ja lennättävät samalla suuria värikkäitä viirejä (tai jotain sellaisia härpäkkeitä), ja näin jälkikäteen ajatellen ne pojat ikään kuin toivat maalauksiini kirkkaat värit, kun sitten syksyllä siirryin työstämään tätä Kukkivan maan laulu -sarjaa. Värin tuojat.


Kuin tuuli
(myytävänä verkkokauppa Taikossa täällä https://taiko.fi/artwork/k8lxj-7ecbh-9691)

maanantai 20. marraskuuta 2017

Väriä marraskuuhun


Muutama maalaus on jo ehtinyt valmistua. Teosten nimiä en vielä paljasta. Kokoluokka pysyy tällä kertaa maltillisena, max 80 x 80 cm. Pitänee loppuvuosi malttaa pitää sometaukoa, kun eivät nämä uuden sarjan teokset oikein sovi jouluteemaan. Rauhaa ja rakkautta kaikille!


maanantai 6. marraskuuta 2017

Kukkaniittyjen viemää


Arki menee rullaten työn ja kodin välillä. Työhuoneen seinät täyttyvät keskeneräisistä maalauksista, jotka tässä seuraavien kuukausien aikana työstän valmiiksi. Nyt on hyvä vire päällä. Ihana tunne, kun tiedän mitä olen tekemässä. Kun on ollut työelämässä pitkä sellainenkin etsintävaihe, että inspiraatio oli aivan hukassa, niin osaa todella arvostaa tätä itsevarmaa tunnetta.

En tarkoita, että teosten työstäminen kävisi kuin leikki, sillä toisten maalausten kanssa joutuu tekemään enemmän töitä ennen kun lopputulos miellyttää omaa silmää, mutta silti itselläni on kova luottamus siihen, että se mitä nyt syntyy, on hyvää. Siksi rakastan tätä työtä. Tätä tekemisen intoa, vapautta tehdä juuri sitä, mikä hyvältä tuntuu.

Nyt on niin monta teosta kesken, kukkaniittyjä vaikka kuinka monta, että olen laittanut tavoitteeksi loppuvuoden työstää pariskuntia valmiiksi. Ei auta vaikka marraskuussa olen aina väsyneempi kuin yleensä, ja vaikka kuopus edelleen herättelee öisin, nyt on jaksettava keskittyä henkilöiden yksityiskohtiin, anatomian tutkimiseen. Se on onneksi palkitsevaa, kun tämän työvaiheen jaksaa. Siten valmista pukkaa tulemaan.


Lapset ovat vielä kotihoidossa, mikä tarkoittaa sitä että omia työpäiviä minulla on vain 2 / viikko. Silloin tällöin pääsen lisäksi iltatöihin muutamiksi tunneiksi. Ja välillä kuopuksen päiväunten ajaksi käymme esikoisen kanssa työhuoneella. Neiti 4 vee haluaa myös maalata "niin kuin aikuiset" eli seisten, ja olenkin järjestänyt hänelle oman maalaustelinenurkkauksen. Syksyn mittaan pikku taiteilijalta on syntynyt suuri määrä vesiväritöitä, joita hän on saanut halutessaan vielä tuunata pastelliliiduilla. Pakkohan näitä ihania oli seinälle nostaa, antamaan minulle lisää tekemisen iloa kun yksin työskentelen.


torstai 12. lokakuuta 2017

Kukkivan maan laulu


Kotiäitiyden ja työn pyörittäminen pikkulapsiperheessä on taitolaji. Avointen ovien jälkeen olen ahkeroinut työhuoneella aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Parin viikon ajan onnistui jopa tehdä yhdeksästä viiteen työpäiviä, kun mieheni pystyi ottamaan lomallaan lastenhoidon vastuulleen. Tietenkin juuri silloin flunssa tuli taloon sekä liuta huonosti nukuttuja öitä. Heihei hyvä virkeystaso ja keskittymiskyky. Mutta ei auta.

Sovittu näyttely toukokuulle 2018 pitää kiireisenä. Tulee kuluneeksi 10 vuotta valmistumisestani kuvataiteilijaksi ja edellisestä näyttelystäni kyseisessä galleriassa. Galleria 4-kuus Helsingissä saa taas seinilleen rakkaudentäyteistä taidetta, kun palaan juurilleni parisuhdeaiheisten teosten pariin. Tällä kertaa sijoitan parin värikkäälle kukkaniitylle, ja leikittelen imelyyden rajoilla.

Pariskuntia minulta on paljon toivottu näiden vuosien aikana, kun sekä näyttelyni Helsingissä 2008 sekä Taidekeskus Salmelan näyttelykokonaisuuteni 2009 olivat loppuunmyytyjä. Pitkään tuntui, että olen jo sen lähteen kuluttanut loppuun, mutta romantikkoni minussa janoaa lisää.

Iso työhuoneeni pääsee oikeuksiinsa, sillä työstän samaan aikaan hyvin montaa teosta, niin saan kokonaisuuden paremmin hallintaan. Koskaan ennen minulla ei ole ollut näin montaa teosta kesken, mutta elämäntilanne ajaa siihen, että tulee ennemmin aloitettua uusia ja maalattua suurpiirteisemmin, kuin tehdä nyt keskittymistä vaativia anatomisia tulkintoja.

Maalaan kukkaniityt hehkumaan väreissä, ja olen löytänyt uudenlaista rentoa luomisintoa. Pariskunnat syleilevät vielä hyvin haaleasti ja kaksiulotteisesti värikylläisillä kedoilla, mutta luotan siihen että aikaa on tarpeeksi muotojen esiin kaivamiselle. Valmista tulee aikanaan.

Teossarjan nimeksi annan Kukkivan maan laulu. En tiedä vielä, laajentuuko tämä useamman näyttelyn mittaiseksi kuten Toivon valtakunnalle kävi. Ehkä, sanon vain.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Konstrundan 2017


Avoimet ateljeet Konstrundan -tapahtuma oli oikein miellyttävä kokemus. Lauantaina ihmisiä virtasi sisään sopivana virtana, ja jäi aikaa kohtaamisille. Korttikauppa kävi vilkkaana. Aikataulu tosin oli mitoitettu Kokkolan mittapuun mukaan liian pitkäksi, jo klo 16 olisi hyvin voinut sulkea oven ja lähteä kotiin, mutta sopimus velvoitti olemaan paikalla klo 17 asti.


Työhuoneeseen levisi hajuherneen tuoksu erään kävijän tuodessa minulle kimpun. Ihanaa! Sunnuntai olikin sitten roimasti hiljaisempi päivä, sitä olin uumoillutkin. Kaupungilla kun ei yleensä sunnuntaisin tapahdu mitään, eivätkä ihmiset ole tottuneet liikkumaan kaupungilla sunnuntaisin. Siitä huolimatta ja kovasta tuulesta piittaamatta muutamat olivat lähteneet liikkeelle ja nimenomaan aikeena poiketa työhuoneellani. Mutta ehkä kaksipäiväinen tapahtuma on liiankin pitkä näin pikkukaupungin näkökulmasta tai ainakin tuo määrätty kellonaika klo 11-17 liian pitkä aika. En halunnut kuitenkaan työskennellä (=maalata) ihmisiä odotellessani, en olisi osannut keskittyä.


Tämä lauantaina ilmestynyt Keskipohjanmaan artikkeli sai muutamat liikkeelle, ja ainakin näkyvyyttä toi taas. Nya ÖB haastatteli minua lauantaina ja juttu ilmestyy tulevan viikon torstaina.

Nyt ovet sulkeutuvat, että uutta pääsee syntymään taas. Uppoudun hyvin romanttiseen maailmaan.

perjantai 18. elokuuta 2017

Taideale jopa -30 %!


Nyt viikonloppuna olevan Konstrundanin kunniaksi taidealennusmyynti alkakoon! Ale jopa -30 %! Kaikki teokset löytyvät täältä

Tarjous koskee vanhempia teoksia, tänä vuonna syntyneet polvihousupojatkin -10 %.

tiistai 15. elokuuta 2017

Pian ovet avautuvat ja taas sulkeutuvat


Viikonloppua odotellessa. Ilmapallot ovat vielä tyhjiä. Konstrundan-vieraat voivat osallistua muutaman taideteoksen arvontaan (ei minun) täyttämällä arvontalipukkeen käyntikohteissa. Taidekorttejani on myynnissä, 2 € / kpl. Toki taideteoksen ostokin on mahdollista (osamaksumahdollisuus).

Kymmenes avoimet ateljeet Konstrundan 19.-20.8.2017 klo 11-17. Ateljeeni sijaitsee osoitteessa Pormestarinkatu 2, Kokkola. Tervetuloa!


Loppukesä meni pitkälti maalauspohjien tekoon, niitä syntyikin reippaasti seuraavia maalauskuukausia silmällä pitäen. Uusi iso sarja parisuhdeteoksia on alussa. Nämä kaksi jo syntyivät. Värikkäitä kukkaniittyjä ja lähekkäin olevia pareja. Nimet näille vielä uupuvat. Ehdotuksia?

Tarkoitus on, että Konstrundanin jälkeen suljen ovet taas ja keskityn kunnolla näihin pariskuntiin ja väri-ilotteluun. Julkaisen teoskuvia harvakseltaan, jotta on jotain uutta näytettävää kevään 2018 lopulla koittavassa yksityisnäyttelyssäni Helsingissä.

torstai 3. elokuuta 2017

Konstrundanin ensikertalainen

Konstrundan 2017
19.-20.8.2017 klo 11-17

Kuvataiteilija Annuli Viherjuuren ateljee
Pormestarinkatu 2, Kokkola

Sain yhteydenoton avoimet ateljeet -tapahtuman Konstrundanin koordinaattorilta helmikuussa, kun taiteilijoita kyseltiin mukaan tähän vuosittaiseen tapahtumaan. Olin silloin vielä äitiyslomalla, ja elokuussa oleva tapahtuma vaikutti etäiseltä. Olin kuullut tapahtumasta joskus, mutta olin pitänyt sitä suomenruotsalaisena kulttuuritapahtumana, ja kynnys ilmoittautua mukaan on ollut korkea omalla kohdalla ruosteessa olevan kielen takia.


Tapahtuma on vuosien saatossa laajentunut ruotsinkieliseltä rannikkoseudulta pitkin Suomea, joten kynnys lähteä tällä kertaa mukaan madaltui. Tänä vuonna Konstrundan täyttää jo 10 vuotta, eli hieno juhlavuosi lähteä kelkkaan mukaan.

Tapahtuman idea on, että viikonlopun aikana ihmiset pääsevät tutustumaan ammattitaiteilijoiden ja taidekäsityöläisten työtiloihin, ja oma ateljeeni on yksi 263 käyntikohteesta.

Tässä lisää tietoa tapahtumasta ja muista kohteista:


www.konstrundan.fi
http://konstrundanbloggen.wordpress.com/
http://www.facebook.com/konstrundan
https://twitter.com/Konstrundan1

Tervetuloa tutustumaan!


maanantai 31. heinäkuuta 2017

Siivoushommia

Liimaonnettomuudesta on kulunut pari päivää ja on jo paljon paremmat tunnelmat. Muutamia tavaroita lähtee kaatopaikalle työhuoneelta, mutta se on vain materiaa. Onneksi en ollut juuri silloin työhuoneessa kun liimamössö räjähti ja lensi sinne tänne. Sitähän olisi voinut lentää vaikka silmiini!

Neljä verkkokaupasta poistettua maalausta eivät onneksi vahingoittuneet täysin käyttökelvottomiksi, mutta arvo tietenkin laski kun eivät ole entisellään. Pari niistä löysivätkin jo uuden hyvän kodin.

Myyn seuraavat liimatahroja saanutta edullisesti:

Siunaus
40 cm x 35 cm
Yksi liimatahra teoksen yläosassa. Saisikohan kehystämällä huomaamattomammaksi (mikä mainio sana)
300 €? MYYTY

Lehtimaja
80 cm x 80 cm
Liimaroiskeita etenkin vaaleassa taustassa.
400 €? MYYTY



lauantai 29. heinäkuuta 2017

Liimainen onnettomuus


Ei olisi pitänyt. Ei olisi pitänyt ostaa sitä puuliimaa. Ei olisi pitänyt tehdä sitä vesi-liimaseosta. Ei olisi pitänyt mennä tänään töihin ollenkaan. Mutta kun tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaan on hyväksyttävä valitettava tosiasia.

Oli tarkoitus pohjustaa uusia maalauspohjia. Vesi-liimaseos kuitenkin räjähti jonkinlaisen kemiallisen reaktion seurauksena pitkin työhuonetta ja sotki vaikka mitä. Eniten harmittaa neljä tänä kesänä valmistunutta maalausta, jotka vaurioituivat. Niin turhaa työtä!


Katselin ensin järkyttyneenä tapahtunutta ympäriinsä. Verhoja, seiniä, lattiaa, esineitä pöydällä ja maalauksia. Shokki ja järkytys nousivat pintaan ja adrenaliinin jyllätessä aloin siivota onnettomuuden jälkiä pois niin paljon kun sain. En voinut käsittää, miten näin pääsi käymään, epätodelliselta tuntui.


Pikasiivouksen tehtyäni alkoi vähitellen olo helpottua. Uusi verho pitää hankkia, seinää maalata ja sen sellaista. Pahemminkin olisi voinut käydä. Se outo valkoinen mössö olisi voinut sotkea paikat vielä pahemmin. Taiteenteko jatkuu, uutta syntyy, takaiskuista huolimatta.

Nämä seuraavat saivat ikäviä vaurioita tässä onnettomuudessa:





Ne poistuvat verkkokaupasta heti kun ylläpito ehtii toimia. Harmittaa ihan älyttömästi.