sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Pitkiä päiväunia


Lapseni päiväunten aikaan minulla on työskentelymahdollisuus, ja silloin parkkeeraan vaunut työhuoneen rauhalliselle sisäpihalle ja itse menen sisälle töihin. Toistaiseksi tämä järjestely on toiminut, ja parissa tunnissa saa yllättävän paljon aikaan, kun tietää mitä tekee.

Olen saanut viime aikoina erilaisia yhteydenottoja sieltä ja täältä, ulkomailtakin. Mutta aika varovainen olen, mihin projektiin lähden mukaan. Sain esimerkiksi ystävällisen yhteydenoton Lontoosta, jossa järjestetään eräät taidemessut helmikuussa ja jonne minua pyydettiin osallistumaan. Ehdin jo aluksi innostua, sillä vaikutti edulliselta mahdollisuudelta esittäytyä Lontoossa asti. Onneksi hain tietoa kyseisistä messuista, ja palautteissa tuli riittävän monta kertaa esille sanat fiasko, huono organisointi ja vähäinen kävijämäärä, enkä enää ollut kiinnostunut.

Mutta sitten on myös sellaisia kiinnostavia yhteydenottoja, joista toivottavasti jotain yhteistyön hedelmää syntyy. Tällä hetkellä haen apurahoitusta erääseen kansainväliseen projektiin, joka toteutuakseen tarvitsee rahoituksen. Pitäkää peukkuja!

maanantai 18. marraskuuta 2013

Odotuksella


Odotuksella
öljy kankaalle
35 cm x 35 cm


Otin takaisin maalausnesteeksi mehiläisvahaemulsion, josta pidin myös muutaman vuoden taukoa. Sain reseptin siihen eräältä Pietarin Taideakatemian opettajalta muotokuvamaalauskurssilla, kun hän tuumasi että sen peittävä, mattapintainen jälki sopisi minun maalaustyyliini. Ja täytyy kyllä myöntää, että oikeassa hän oli, sillä tärpätti-pellavaöljyliuokset eivät oikein ole minun juttuni.

Ainoa haittapuoli vain tuossa emulsiossa on, että siihen tarvitaan sidosaineeksi 25 prosenttista ammoniakkia hieman. Vuosien saatossa olenkin saanut eri apteekeista pöyristyneitä katseita sekä saarnoja sen syövyttävyydestä. Ja joka kerran vakuutan että olen varovainen sen kanssa, käytän suojakäsineitä jne.

Täällä Kokkolassa on kolme apteekkia, joista etsinnän jälkeen yhdestä löytyi sekä ammoniakkiliuosta että kaappi, jossa pystyivät minulle sitä mittaamaan. Jospa jatkossa tuossa apteekissa oppivat minut tunnistamaan, että "ai tuo on taas se joka sitä ammoniakkia täältä vaan haluaa". Niin ei tarvitsisi jatkossa joka kerta joutua selittelemään miksi, mihin ja miten.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Levossa

Levossa
öljy kankaalle
30 cm x 30 cm

Herättelin pensselit unesta. Eivät vastustelleet.

Muistan kun neljä vuotta sitten maalasin kovalla tarmolla Taidekeskus Salmelaan meneviä teoksia, ajattelin etten yhtään tiedä mitä seuraavaksi. Olin jo useamman vuoden keskittynyt taiteen luomiseen ja tuntui kuin olisin unohtanut itseni jonnekin. Oli tyhjä olo ja siis aika pitää taukoa työstä.

En missään vaiheessa arvannut että se tauko kestäisi näin kauan. Olin hukassa tekemisen suhteen, halusin uusiutua mutta mikään idea ei tuntunut ottavan tuulta alleen. Se oli sellaista hakuammuntaa ilman päämäärää, ilman inspiraatiota. Joten lepäsin ja toivoin että työnteon aika vielä tulee.

Toisaalta oli virkistävää keskittyä elämässä muihin kuin työasioihin ja laittaa arvojärjestystä uusiksi. Uudelle paikkakunnalle muutto, raskausaika ja äidiksi tuleminen - elämässä ehti tapahtua suuria asioita tämän luovan tauon aikana. Ja nyt tuo oma lapsi pitää huolen siitä, ettei työ pääse ajamaan minua uudestaan uupumuksen partaalle. Toivottavasti. Onneksi ainakin sellaiset kuusitoista tuntiset työpäivät saa unohtaa...

Ja vaikka tauko oli pitkä, huomaan että työt jatkuvat kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan, eikä uusiutumisen pyrkimys johtanut mihinkään merkittävään taiteelliseen muutokseen. On ollut ilo palata taas ihmisen maalaamiseen kuin myös lakanoiden, sillä halusin aloittaa työt tutusta ja turvallisesta. Ja sieltähän se tuli, selkärangasta.

Levossa
öljy kankaalle
30 cm x 30 cm

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kuvaushetkestä

Hykertelen tyytyväisyyttä, sillä tyttöjen kuvaus onnistui erinomaisesti. Reippaasti he toteuttivat ideani ja olivat kameran edessä rennosti. Mikä parasta, sain huomata että pääni sisällä olevat kuvat toimivat todellisuudessakin hyvin. Rekvisiittaa käytimme paljon, ja jotain piti myös soveltaa. Esimerkiksi hulavanne oli leikisti laakea malja ja keinuheppa pääsi milloin lipputangoksi, milloin istutuspuuhiin oikean puunvesan puuttuessa.

Mekotkin istuivat todella hyvin tyttöjen päällä, eräs heistä hämmästelikin: "Mistä sä tiesit ommella juuri oikean kokoiset?" Kuvaustilanteen päätyttyä toinen tokaisi mekostaan: "Pitääkö tää antaa takas sulle?" Olivat kyllä niin rohkeita ja ihania malleja, että mekot olisin voinut vaikka jättää heille kuvauspalkkioksi, mutta jos inspiroidun tyttöteemasta lisää, löytyypähän rekvisiittavaatetus jo valmiiksi.

Kuvaustauoilla tytöt saivat lämmitellä peittojen alla, vaatetus kun ei ollut kovin lämmin.

Nyt sitten alkaa se raaka työ, kun nuo valokuvathan toimivat vain pohjana maalauksilleni.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Uuden suunnittelua

On aika aloitella töiden parissa pitkän tauon jälkeen. Mikä ihana tunne onkaan kun inspiraatio valtaa mielen ja sitä herkistyy uusille ideoille. Omaksi yllätyksekseni inspiraation lähde on taas ihminen. Minä kun luulin että se kuvamateriaali oli jo loppuunkäsitelty, mutta ehei, lisää kumpuaa. Virratkoon. Kyllä sitä kummasti taas jaksaa.

Huomenna kuvailen uusia mallejani, tyttöjä tällä kertaa. On hauskaa, että saadakseen uuden maalaussarjan aikaan pitää aloittaa mekkojen ompelusta. Kun on tietynlainen visio päässä, tekee kaikkensa että se tulee näkyviin mahdollisimman samankaltaisena. Vielä en paljasta muuta, mutta odotan mielenkiinnolla huomista kuvaustilannetta.


Tämä on sellainen pitkän tähtäimen projekti, varsinkin kun päivittäistä työaikaa ei ole paria tuntia kauempaa. Toivotan sinut mukaan tälle matkalleni uuden maalaussarjan luomisprosessiin.