maanantai 26. tammikuuta 2015

Kasvoista ja matrikkelista

Nyt kun teokset ovat Oulussa tuulettumassa pois työhuoneelta, olen aloittanut kahden kookkaan maalauksen työstämisen. Niissä kyllä tekemistä vielä riittää, mutta tässä maistiaisena yksityiskohta toisesta maalauksesta:

 

Yhdennäköisyyttä mallin kanssa siinä ei juuri ole, mutta pääasia että omaa silmää miellyttää, sillä kyse ei ole muotokuvasta, niinpä yhdennäköisyydellä ei ole väliä. Joskus yhdennäköisyys syntyy vahingossa, mutta en hakemalla hae sitä. Muotokuvat ovat sitten asia erikseen.

Jos maalauksessa on kasvot, aloitan henkilön maalaamisen poikkeuksetta niistä, ja työstänkin kasvot niin pitkälle, että ilme miellyttää minua. Vasta sitten siirryn muuta kehoa tutkimaan. Kasvot ja ilme ovat niin tärkeä osa kuvaa, että ne täytyy saada toimimaan.

Tässä nuoria naisia maalatessani minulle on valjennut, että kyllä nämäkin Toivon valtakuntaan kuuluvat. Kyseessä on siis kaksiosainen sarja; ensimmäinen osa käsittelee aihetta tyttöjen kautta ja toinen osa nuorten naisten. Näin sarjasta tulee monipuolisempi ja rikkaampi.

Minun oli ihan pakko kuivattaa tuo ihana viime postauksessa esitelty rekvisiittaseppele. On se edelleen kaunis.


Eräs tuttavani kysyi kerran, löytyykö netistä mitään sivustoa suomalaisista kuvataiteilijoista, ja  löytyypä hyvinkin. On olemassa sellainen sivusto kuin http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi, joka esittelee värikästä kuvataidekenttää kattavasti. Taiteilijoita voi selata aakkosellisen hakemiston avulla, ja V-kirjaimen kohdalta minunkin esittelyni löytyy. Käynnistäsi voit halutessasi jättää viestin vieraskirjaani. Antoisia selailuhetkiä!

perjantai 16. tammikuuta 2015

Ompelutöitä ja kukkia


Kaikessa hiljaisuudessa olen alkanut valmistaa uutta teossarjaa. Voi hyvin olla, että palaan Toivon valtakunnan tyttöihin vielä, mutta nyt tuli aika työstää uutta. Aloitin taas mekkojen ompelusta. Kuinka ollakaan naapurissani toiminut ompeluliikkeen pitäjä jäi eläkkeelle, ja sain hänen varastostaan edullisesti hyvää kangasta ja siihen sopivaa ompelulankaa. Isoäitini vanha ompelukone pääsi taas töihin.

 

Ihana kokkolalainen kukkakauppa Mari Havia toteutti kauniin seppeleen ja kimpun toiveitteni mukaan. Uudessa sarjassa tytöt ovat kasvaneet nuoriksi naisiksi. Luvassa on jotain viipyilevää, harrasta tunnelmaa. Enpäs paljastakaan vielä sen enempää. Teossarjan etenemistä pääset taas seuraamaan näiden blogipäivitysteni myötä.



keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Kalevan artikkeli

En ole tavannut julkaista aiemmin nettisivuillani taidettani käsitteleviä artikkeleita, koska en ole halunnut korostaa toimittajien subjektiivisia näkemyksiä. Nyt kuitenkin teen poikkeuksen, koska tämä kyseinen on lajissaan harvinaisen positiivinen.
Toimittajan tavattuani hän sanoi olevansa haltioissaan näyttelystäni, joten osasin odottaa jotain positiivista. Antiikin sulotarten korostaminen  tuli itselleni vähän yllätyksenä, mutta kaiken kaikkiaan juttu oli niin ylistävä, että tässä ihan hämmentyy kiitollisena.


Kaleva 11.1.2015  

Antiikin sulottaret tuovat toivon keväästä

Toivon valtakunta. Annuli Viherjuuren maalauksia.
Neliö-Galleria, Asemakatu 37, Oulu, 29.1. saakka.

Antiikin taiteessa naishahmot, sulottaret, ovat taiteiden muusia, jotka edustavat uuden syntyä, luovuutta, kuolemattomuutta, kirkkautta, iloa ja kukoistusta. Firenzeläisen renessanssitaiteilijan Sandro Botticellin kuulussa maalauksessa Kevät, 1478, kolme sulotarta tanssii kevään odotuksessa.
Kokkolalaisen taidemaalarin Annuli Viherjuuren (s. 1984 Asikkala) teoksissa antiikin sulottaret jatkavat elämäänsä.
Nyt he ovat kaikessa pelkistyneisyydessään nuoria tyttöjä, vielä aivan lapsia, jotka soittavat ja tanssivat, tuovat lahjoja, seppeleitä, vettä, kukkia, helmiä, valoa. Kaikkea sitä hyvää, mitä sulottaret ovat aikojen alusta tuoneet.

Maalausten lapset edustavat myös sitä, mitä vastikään on laulettu joulun enkelistä Eino Leinon sanoin:
"Vakka häl' on kädessään niin kuin kulkis' kylvämään, ja niin hän kyllä kylvääkin, mutta ihmismielihin."
Nyt, joulun mentyä, maalaukset tuovat toivon uudesta, toivon keväästä.
Viherjuuren maalaukset muistuttavat antiikin freskoista, ainakin osista freskojen ketjussa.
Näin varsinkin maalauksessa Pieni soittokunta, 2014, jossa soittajatytöt kulkevat päättymättömän kukkaköynnöksen päällä.
Muutama varhaisempi maalaus näyttää muitakin aiheita Viherjuuren taiteessa. Korennon siipi, 2012, ja Pioni, 2012, ovat nekin erittäin herkkiä ja pelkistyneitä teoksia, mutta taustan värit ovat hieman voimakkaampia ja pinnassa on geometrista abstraktisuutta.

Viherjuuren käsiala on hyvin klassinen, sommittelultaan ja muodoiltaan äärimmilleen harmoninen ja pelkistetty. Niukat pastellisävyt korostavat pelkistyneisyyttä.
Tällainen käsiala vaatii etenkin ihmisen kuvaamisen ehdotonta osaamista. Ja sen Viherjuuri taitaa. Onhan hänen monipuoliseen taidekoulutukseen kuulunut myös muotokuvamaalaus Pietarin taideakatemian klassista taideperinnettä edustavien opettajien johdolla.
Maalareiden ikivanha keino, öljyväriin sekoitettu mehiläisvaha, saa aikaan teosten himmeät, liki läpinäkyvät maalauspinnat.
Tämäkin oppi on peräisin pietarilaisilta taideopettajilta.
Annuli Viherjuuren näyttely on nykytaiteen moninaisuuden keskellä erinomainen esimerkki ja muistutus länsimaisen taiteen juurista ja ihmisen kuvaamisen klassisesta osaamisesta.

Riitta Mäkelä

perjantai 9. tammikuuta 2015

Toivon valtakunta Oulussa

  

Terveisiä Oulusta! Eilen avautui yksityisnäyttelyni Neliö-Galleriassa. Oli ihanaa saada pienestä työhuoneestani teokset kunnolla esille isoon tilaan, ja ripustuksesta tuli mukavan hengittävä ja harva.


Avajaiset osuivat arki-illalle, joka karsi kävijämäärää. Sain kuitenkin jo positiivista palautetta teoksista, mikä lämmitti mieltä. Sunnuntain Kalevassa pitäisi olla näyttelystä juttu, joten toivotaan että se viimeistään houkuttelee väkeä paikalle. Näyttely on pystyssä 29.1. asti.


Näyttelyn teokset on dokumentoitu myös gallerian nettisivuille www.neliogalleria.com . Alleviivatusta nimestäni avautuu kyseinen sivusto.