keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Kalevan artikkeli

En ole tavannut julkaista aiemmin nettisivuillani taidettani käsitteleviä artikkeleita, koska en ole halunnut korostaa toimittajien subjektiivisia näkemyksiä. Nyt kuitenkin teen poikkeuksen, koska tämä kyseinen on lajissaan harvinaisen positiivinen.
Toimittajan tavattuani hän sanoi olevansa haltioissaan näyttelystäni, joten osasin odottaa jotain positiivista. Antiikin sulotarten korostaminen  tuli itselleni vähän yllätyksenä, mutta kaiken kaikkiaan juttu oli niin ylistävä, että tässä ihan hämmentyy kiitollisena.


Kaleva 11.1.2015  

Antiikin sulottaret tuovat toivon keväästä

Toivon valtakunta. Annuli Viherjuuren maalauksia.
Neliö-Galleria, Asemakatu 37, Oulu, 29.1. saakka.

Antiikin taiteessa naishahmot, sulottaret, ovat taiteiden muusia, jotka edustavat uuden syntyä, luovuutta, kuolemattomuutta, kirkkautta, iloa ja kukoistusta. Firenzeläisen renessanssitaiteilijan Sandro Botticellin kuulussa maalauksessa Kevät, 1478, kolme sulotarta tanssii kevään odotuksessa.
Kokkolalaisen taidemaalarin Annuli Viherjuuren (s. 1984 Asikkala) teoksissa antiikin sulottaret jatkavat elämäänsä.
Nyt he ovat kaikessa pelkistyneisyydessään nuoria tyttöjä, vielä aivan lapsia, jotka soittavat ja tanssivat, tuovat lahjoja, seppeleitä, vettä, kukkia, helmiä, valoa. Kaikkea sitä hyvää, mitä sulottaret ovat aikojen alusta tuoneet.

Maalausten lapset edustavat myös sitä, mitä vastikään on laulettu joulun enkelistä Eino Leinon sanoin:
"Vakka häl' on kädessään niin kuin kulkis' kylvämään, ja niin hän kyllä kylvääkin, mutta ihmismielihin."
Nyt, joulun mentyä, maalaukset tuovat toivon uudesta, toivon keväästä.
Viherjuuren maalaukset muistuttavat antiikin freskoista, ainakin osista freskojen ketjussa.
Näin varsinkin maalauksessa Pieni soittokunta, 2014, jossa soittajatytöt kulkevat päättymättömän kukkaköynnöksen päällä.
Muutama varhaisempi maalaus näyttää muitakin aiheita Viherjuuren taiteessa. Korennon siipi, 2012, ja Pioni, 2012, ovat nekin erittäin herkkiä ja pelkistyneitä teoksia, mutta taustan värit ovat hieman voimakkaampia ja pinnassa on geometrista abstraktisuutta.

Viherjuuren käsiala on hyvin klassinen, sommittelultaan ja muodoiltaan äärimmilleen harmoninen ja pelkistetty. Niukat pastellisävyt korostavat pelkistyneisyyttä.
Tällainen käsiala vaatii etenkin ihmisen kuvaamisen ehdotonta osaamista. Ja sen Viherjuuri taitaa. Onhan hänen monipuoliseen taidekoulutukseen kuulunut myös muotokuvamaalaus Pietarin taideakatemian klassista taideperinnettä edustavien opettajien johdolla.
Maalareiden ikivanha keino, öljyväriin sekoitettu mehiläisvaha, saa aikaan teosten himmeät, liki läpinäkyvät maalauspinnat.
Tämäkin oppi on peräisin pietarilaisilta taideopettajilta.
Annuli Viherjuuren näyttely on nykytaiteen moninaisuuden keskellä erinomainen esimerkki ja muistutus länsimaisen taiteen juurista ja ihmisen kuvaamisen klassisesta osaamisesta.

Riitta Mäkelä

2 kommenttia:

  1. Wau! Kyllä tällaisella arvostelulla jaksaa taas pitkälle eteenpäin. Onnea näyttelystä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Heidi! Kyllähän tällainen kannustaa eteenpäin. :)

    VastaaPoista