sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Ripustusta Roosin talolla


Avajaisiin on vielä tovi, mutta työhuone on jo tyhjennetty teoksista, ja alustava ripustuskin tehty näyttelytilaan. Kylläpä tuntuu mukavalta saada "Toivon valtakunta" näin kattavasti esille, kun kaiken kaikkiaan 28 teosta tulee näytille. 3-vuotias pääsi tutustumaan äidin töihin, ja villiintyipä hän juoksuun aika lailla isossa salissa, kunnes "paras lastenvahti" tabletti kaivettiin laukusta ja laitettiin lastenohjelmat pyörimään...

Maalaukset löysivät paikkansa ja toki jotain hienosäätöä voi vielä tehdä. Spottivalot nyt ainakin tulee vielä säätää kohdilleen. Oli ilo huomata, miten oikean valinnan olin tehnyt näyttelyn teosten osalta, sillä kaksi kookasta tästä sarjasta on pian lähdössä museonäyttelyn kanssa päällekkäin olevaan Taidemaalariliiton Teosvälitykseen, ja ne eivät todellakaan olisi enää mahtuneet museon seinille. Sittenpä työhuoneeni autioituu hetkeksi, kun kaikki Toivon valtakunnan teokset ovat sieltä pois. Ja esillä.


Millaisia odotuksia minulla on tähän "Toivon valtakunnan" tämän kertaiseen esillä oloon? Toivon, että teokseni puhuttelisivat, että jokin niissä pysäyttäisi katsojan, ja että joku voisi virkistyä ja saada esteettisen elämyksen arkisen elämän keskelle. Olen ymmärtänyt jo viidettä kevättä kokkolalaisena, että täällä ei ole tapana käydä museolla, ihmiset eivät juuri edes muista, että kaupungissa sellaista onkaan. Ei tiedosteta, että historiallisten kokoelmien lisäksi täällä on myös vaihtuvia, nykyaikaisten tekijöiden näyttelyitä.

Toivon tottakai, että olen väärässä, ja että jokin omassa näyttelyssäni saisi paikkakuntalaiset liikkeelle ja katsomaan juuri "Toivon valtakuntaa". Toivoisin taiteeni ja tämän teossarjani kiinnostavan. Paikallislehtiin on tietenkin tulossa näyttelystä artikkelit, ja julisteita sinne tänne, mutta paras mainos taitaa kuitenkin olla puskaradio. Jos löytyisi suosittelijoita näyttelylle, voisi kuvitella, että se saisi ihmisiä liikkeelle, vaikkei normaalisti taidenäyttelyissä kävisikään. Kynnyksen ei tarvitsisi olla korkealla, jos vain kiinnostusta löytyy. Toivoisin siis kokkolalaisten (ja lämpimästi tervetuloa tietenkin muualtakin!) löytävän Toivon valtakunnan.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Värikynät siveltimien tilalle


Vaihdoin siveltimet värikyniin, ja alkukankeuden jälkeen sain tulostakin aikaan. Ensin oli kyllä sellainen olo, että mitähän tästä tulee, valitsinkohan väärät välineet. Monen vuoden kestäneen öljyväritekniikan hiomisen sai unohtaa ja siirtyä pois omalta mukavuusvyöhykkeeltä. Minusta ja pyyhekumista tuli heti hyvät kaverit.

Kuitenkin aika pian aloin pitää tästä uudesta tekniikasta. Piirustusjälki herkillä puuväreillä näyttää tietenkin erilaiselta maalausjälkeen verrattuna, mutta niinhän sen kuuluukin näyttää. Toivon valtakunta saa piirustusten kautta hyvän lisäulottuvuuden kokonaisuuteen.

Ilon aika
värikynä paperille
A4, 2016

Hyvien hedelmien kantaja
värikynä paperille
A4, 2016

Poimijat
värikynä paperille
A4, 2016