maanantai 21. marraskuuta 2016

Museoon mars

Julkaisin hiljattain kuvakoosteen Facebookissa vuosien 2007-2008 parisuhdeteoksistani (täällä), ja sepä nostattikin itselläni muistoja pintaan. Maalasin ensimmäiset parisuhdeteokset vielä taidekouluopiskelijana lopputyökseni. Silloin eräs koulutyö oli etsiä taideteoksia, jotka antoivat vaikutteita ja inspiraatiota omaan työskentelyyn, tai teoksia, joihin oman taiteensa pystyi rinnastamaan.

Etsintä tuotti tulosta, ja Kankaanpään Taidekoulun auditoriossa esittelin vuosikurssilaisilleni tämän teoksen:

Kultakausi
Magnus Enckell
1904
K. H. Renlundin museo, Kokkola

Tässä on jotain aivan ihanaa tunnelmaa, jota edelleen rakastan. Vaikken alastomia ihmisiä maalannutkaan, koin jotain samaa omiin tuotoksiini. Herkkää, valoisaa, figuratiivista ja parisuhteellista. Edelleenkin tämä teos suuresti viehättää. Esimerkiksi tuo naisen selkä on maalattu kauniin heleäksi, vaikka onkin varjopuolella.

Vuosien kuluttua yllätys oli melkoinen, kun muutettuani Kokkolaan kävin paikallisessa museossa (K. H. Renlundin museo, jossa sittemmin Toivon valtakuntakin oli esillä), Roosin talon yläkerrassa tämä Kultakausi minua tervehti. Siis nykyisessä kotikaupungissani! Tällainen aarre hiljaisen museon kätkössä.

Samalla museokäynnillä sain alkuinnokkeen symbolismiin ja hahmotelma Toivon valtakunnan suuntaan alkoi orastaa mielessäni. Nähtyäni tämän helmen:

Pastoraali
Beda Stjernschantz
1897
K. H. Renlundin museo, Kokkola

Haluaisin niin kannustaa ihmisiä lähtemään museoon. Tuolla Roosin talon yläkerrassa on muutakin, minkä luulisi löytyvän vain Ateneumista. Varmasti jokaisen maakunnan taidekokoelmasta löytyy omat yllätyksensä. Rohkeasti vain. Itselläni ainakin museokäynneillä on rentouttava vaikutus. Voisiko reilu 100 vuotta sitten maalatut teokset rentouttaa muitakin nykypäivän kiireessä eläviä kanssaihmisiä?