torstai 12. lokakuuta 2017

Kukkivan maan laulu


Kotiäitiyden ja työn pyörittäminen pikkulapsiperheessä on taitolaji. Avointen ovien jälkeen olen ahkeroinut työhuoneella aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Parin viikon ajan onnistui jopa tehdä yhdeksästä viiteen työpäiviä, kun mieheni pystyi ottamaan lomallaan lastenhoidon vastuulleen. Tietenkin juuri silloin flunssa tuli taloon sekä liuta huonosti nukuttuja öitä. Heihei hyvä virkeystaso ja keskittymiskyky. Mutta ei auta.

Sovittu näyttely toukokuulle 2018 pitää kiireisenä. Tulee kuluneeksi 10 vuotta valmistumisestani kuvataiteilijaksi ja edellisestä näyttelystäni kyseisessä galleriassa. Galleria 4-kuus Helsingissä saa taas seinilleen rakkaudentäyteistä taidetta, kun palaan juurilleni parisuhdeaiheisten teosten pariin. Tällä kertaa sijoitan parin värikkäälle kukkaniitylle, ja leikittelen imelyyden rajoilla.

Pariskuntia minulta on paljon toivottu näiden vuosien aikana, kun sekä näyttelyni Helsingissä 2008 sekä Taidekeskus Salmelan näyttelykokonaisuuteni 2009 olivat loppuunmyytyjä. Pitkään tuntui, että olen jo sen lähteen kuluttanut loppuun, mutta romantikkoni minussa janoaa lisää.

Iso työhuoneeni pääsee oikeuksiinsa, sillä työstän samaan aikaan hyvin montaa teosta, niin saan kokonaisuuden paremmin hallintaan. Koskaan ennen minulla ei ole ollut näin montaa teosta kesken, mutta elämäntilanne ajaa siihen, että tulee ennemmin aloitettua uusia ja maalattua suurpiirteisemmin, kuin tehdä nyt keskittymistä vaativia anatomisia tulkintoja.

Maalaan kukkaniityt hehkumaan väreissä, ja olen löytänyt uudenlaista rentoa luomisintoa. Pariskunnat syleilevät vielä hyvin haaleasti ja kaksiulotteisesti värikylläisillä kedoilla, mutta luotan siihen että aikaa on tarpeeksi muotojen esiin kaivamiselle. Valmista tulee aikanaan.

Teossarjan nimeksi annan Kukkivan maan laulu. En tiedä vielä, laajentuuko tämä useamman näyttelyn mittaiseksi kuten Toivon valtakunnalle kävi. Ehkä, sanon vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti